Henkilökohtaisen avun järjestäminen

Henkilökohtaista apua tulee toteuttaa vammaiselle henkilölle sopivalla tavalla.

Henkilökohtaisen avun toteuttaminen (10 §) 

Hyvinvointialueella on oltava käytössä henkilökohtaisen avun tuottamistavoista oma tuotanto tai ostopalvelu, palveluseteli ja työnantajamalli. Tämä edellytys parantaa vammaisten henkilöiden valinnanvaraa ja mahdollisuuksia käyttää palveluita. Hyvinvointialueen on siis toteutettava henkilökohtaista apua työnantajamallin ja palvelusetelin lisäksi vähintään yhdellä muulla henkilökohtaisen avun tuottamistavalla. Palvelun tulee käytännössä toteutua päätökseen ja asiakassuunnitelmaan kirjatun yksilöllisen tarpeen mukaisesti.

Päättäessään henkilökohtaisen avun toteuttamistavasta hyvinvointialueen on otettava huomioon vammaisen henkilön oma mielipide, elämäntilanne ja asiakassuunnitelmaan kirjattu avun tarve. Palvelun kustannukset eivät saa olla ainoa ratkaisuun vaikuttava tekijä. Palvelun toteuttamistavan valintaan vaikuttaa merkittävästi vammaisen henkilön kyky ohjata avustamista.

Hyvinvointialueen oma tuotanto tai ostopalvelu 

Hyvinvointialue voi järjestää henkilökohtaista apua omana toimintanaan tai yhteistyössä muiden hyvinvointialueiden kanssa. Hyvinvointialue voi myös ostaa henkilökohtaisen avun muulta palveluiden tuottajalta. Järjestämistapaa valittaessa tulee huomioida se, että vammaisella henkilöllä tulee olla mahdollisimman pitkälti mahdollisuus päättää avun sisällöstä. Vammaisen henkilön yksilölliset näkemykset ja tarpeet tulee huomioida palveluita järjestettäessä ja kilpailutettaessa sekä hyvinvointialueen ja palveluntuottajan sopimuksessa ja sitä toimeenpantaessa. 

Hyvinvointialueella on valvontavelvollisuus koskien myös ostamiensa palveluiden laatua ja järjestämistä, eikä tätä valvontavelvollisuutta voi siirtää yksittäiselle asiakkaalle.

Palveluseteli

Avustajapalveluiden hankkimista varten hyvinvointialue voi myöntää palvelusetelin. Palvelusetelin käyttö on vammaiselle henkilölle aina vapaaehtoista. Jos hän kieltäytyy palvelusetelin käytöstä, tulee apu järjestää muulla tavoin. Hyvinvointialue hyväksyy palveluiden tuottajat, joiden palveluja palvelusetelillä voi ostaa. Palvelusetelin arvon tulee olla kohtuullinen ja sellaiseksi mitoitettu, että sillä tosiasiassa saa hankittua päätöksessä määritellyin tavoin henkilökohtaista apua palvelusetelillä hankittavaksi päätetyn määrän. 

Palvelusetelilain mukaan palveluiden tuottajan palveluiden on vastattava vähintään sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta hyvinvointialueen toiminnalta. Palvelusetelilain mukaan palveluiden tuottajan palveluiden on vastattava vähintään sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta hyvinvointialueen toiminnalta.

Työnantajamalli

Yksi mahdollinen ja yleinen tapa järjestää henkilökohtainen apu on työnantajamalli, jossa vammainen henkilö toimii avustajansa työnantajana, ja hänelle korvataan kaikki avustajan palkkaamisesta aiheutuvat välttämättömät kulut. Edellytyksenä työnantajamallille on vammaisen henkilön kyky toimia työnantajana sekä hänen valmiutensa omaan elämänhallintaan ja päätöksentekoon.

Työnantajamalli on henkilökohtaisen avun tuottamistapa, jossa vammainen henkilö palkkaa henkilökohtaisen avustajan työsopimuslain mukaiseen työsuhteeseen ja toimii avustajan työnantajana. Hyvinvointialue korvaa avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset.

Työnantajamallin käytön edellytyksenä on, että vammainen henkilö kykenee vastaamaan työnantajan velvollisuuksista. Lisäksi edellytyksenä on, että vammainen henkilö antaa asiakassuunnitelmaan kirjattavan suostumuksensa työnantajana toimimiseen. Kukaan ei saa joutua työnantajaksi ilman ymmärrystä siitä, millainen vastuu siitä seuraa.

Hyvinvointialueen on annettava vammaiselle henkilölle riittävä selvitys työnantajan vastuista ja velvollisuuksista. Tarvittaessa yksityiskohtainenkin neuvonta ja ohjaus voi tulla kysymykseen esimerkiksi palkka- ja vakuutusasioissa, työterveyshuollossa ja avustajan koulutuksessa. Hyvinvointialueen on siis annettava yksilöllistä neuvontaa ja tukea työnantajamalliin liittyvissä käytännön asioissa. Työnantajana toimiva vammainen henkilö voi myös ulkoistaa osan työnantajavelvoitteistaan, kuten palkanmaksun, hyvinvointialueelle tai esimerkiksi tilitoimistolle.

Hyvinvointialueen on korvattava vammaiselle henkilölle kohtuullinen avustajan palkka, työnantajan lakisääteiset maksut ja korvaukset sekä muut työnantajana toimimisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kustannukset mukaan lukien palkkahallinnon kustannukset. Avustajan palkan sekä työnantajana toimimisesta aiheutuvien kulujen perusteet ja korvaamistapa on kirjattava asiakassuunnitelmaan ja päätökseen.

Työnjohto-oikeutta ei kuitenkaan voida siirtää hyvinvointialueen hoidettavaksi. Työnjohto-oikeudella tarkoitetaan työnantajan oikeutta määrätä työn sisällöstä ja sen toteuttamisesta. Jollei vammainen henkilö kykene toimimaan työnantajana, on apu yleensä parempi turvata muilla järjestämistavoilla.

Alaikäisen lapsen huoltaja tai edunvalvoja taikka täysi-ikäisen vammaisen henkilön edunvalvoja voi toimia henkilökohtaisen avustajan työnantajana vastaavin edellytyksin kuin vammainen henkilö itse. Kyse on tässä työnantajavelvollisuuksien täyttämisestä. Tulee muistaa, että oikeus päättää avun sisällöstä säilyy vammaisella henkilöllä itsellään.

Lähtökohtana perheen ulkopuolinen avustaja

Henkilökohtaisena avustajana voi erityisestä syystä toimia vammaisen henkilön perheenjäsen, jos se on vammaisen henkilön edun mukaista. Lähtökohtana on, että avustajana toimii perheen ulkopuolinen henkilö. Avustajana voi toimia vammaisen henkilön puoliso, lapsi, vanhempi tai isovanhempi ainoastaan, jos sitä pidetään vammaisen henkilön edun mukaisena ja hänelle sopivana ja tarkoituksenmukaisena ratkaisuna. Tausta-ajatuksena tässä on erityisesti se, että palvelun tulee mahdollistaa vammaisen henkilön itsenäistä elämää. Hyväksyttäviä syitä perheenjäsenen toimimiselle avustajana ovat esimerkiksi vakituisen avustajan sairastuminen ja tilapäinen tarve avulle esimerkiksi lomamatkan aikana. Jossain tilanteissa ulkopuolista avustajaa voi olla myös hankala löytää muun muassa työntekijäpulan vuoksi. Joskus myös avustajalta edellytetään vammaisen henkilön liikkumisen tavan hallintaa tai hänen eleidensä ja tunnetilojensa tulkintaa. Tämä voi helpoiten onnistua vammaisen henkilön läheisesti tuntevalta perheenjäseneltä. Lapsen kohdalla keskeistä on arvioida, toteutuuko lapsen etu, jos perheenjäsen toimii avustajana.

Henkilökohtaisen avun sijaisjärjestelyt

Uutena asiana on vammaispalvelulakiin säädetty, että henkilökohtaisen avun sijaisjärjestelyjen tuottamis- ja toteuttamistavat avustajan poissaolotilanteiden varalta on kirjattava asiakassuunnitelmaan ja palvelua koskevaan päätökseen. Näin varmistuu vammaisen henkilön välttämätön avun saaminen myös yllättävissä poissaolotilanteissa.